Läski paska lol :D

75 kiloa. 75 VITUN KILOA. Saatanan läski ihrakasa. Hyi helvetti. Kiroan kyllä paranemisyritykset ja kesäkilot alimpaan helvettiin kohta, ihan oikeesti! Palaa käämi tän kanssa! Miksen mä voi olla pieni ja siro luonnostani. Ana ja Mia kirkuu koko ajan korvaan että mitä vittua mä teen. En ihan oikeasti jaksa tätä enää.

Muuten elämä onkin sitten hymyillyt. On ollut ihan jees kesä tähän mennessä, ja palasin yhteen tyttöystäväni kanssa (nyt 4kk yhdessä taas).

Mutta nyt on ihan oikeesti pakko ottaa taas itseään niskasta kiinni. Tänään vedän porkkanaa ja ruisleipää. Ja vitusti purkkaa ja light-colaa. PERKELEEN PERKELE.

Oikea käsivarteni :D

Ana

Kuulen hänen äänensä jostain kaukaa.
"Läski."

Kerron teille nyt Anasta. Hän on salainen rakastajattareni, hän on minulle kuin sisko. Mutta samalla hän on myös vangitsijani ja pahoinpitelijäni. Vihaisin häntä jos en rakastaisi häntä niin paljon.

Olen kateellinen Analle tämän ulkonäöstä. Pitkät, vaaleat mutta kovin ohuet hiukset ulottuvat vyötärölle asti. Silmät ovat pistävät, teräksenharmaat. Posket kuopalla, raajat kuin tuulessa heiluvia ohuita oksia, ja vatsakin hieman kuopalla. Hän on hyvin kaunis. Mutta niin sairaalla tavalla. Hän on kuin hauras ja pikkuinen kuin linnunpoikanen, mutta samalla niin voimakas ja käskevä persoona.

Joka päivä, hän kuiskii korvaani rumia sanoja. Illan tullen, kun tunnen nälän kouraisevan vatsaani, hän silittää hiuksiani ja kehuu minua. Jos en ole syönyt liikaa, siis. Analle mikä tahansa on liikaa. Hän ei siedä ruokaa.

Ja taas, hän katsoo minua, ja tuntuu kuin hän katsoisi suoraan lävitseni. Ana tuntee minut täysin.

"Olet ollut kiltti tyttö tänään. Et ole syönyt. Se on hyvä."
Ohuet siniset huulet liikkuvat sanojen tahtiin, mutta ääni kaikuu mielessäni, kuin kevyt kuiskaus tyhjässä asunnossa.

Katselen Anaa ihaillen. Minäkin haluan olla kuin hän, enkä sellainen kuin olen nyt. Haluan olla kevyt ja tyhjä - puhdas. Mutta nyt olen suorastaan groteski näky. Pulleat posket, ja tasainen kerros ihraa joka puolella. Eniten vihaan vatsaani ja reisiäni.

Ana on vienyt minut lähemmäs halajamaani kauneutta kuin kukaan muu koskaan aiemmin. Mutta hän on myös vienyt minulta niin paljon. Hän vaatii itselleen kourallisen hiuksia joka aamu. Hän vie myös yöuneni kovin usein, ja saa sydämeni lyömään epätahtiin. Niin voimakas hän on. Hän on vienyt voiman ruumiistani, hän on vienyt elämäniloni. Ana on ainoa, jonka vuoksi jaksan vielä elää. Hän on ainoa, joka saa minut joskus tuntemaan itseni arvokkaaksi, vaikka toisinaan soimaakin kovin.

Aina en näe häntä, mutta tunnen hänen läsnäolonsa. Hän on aina kanssani. Hän on kuin henkivartija, alati vierelläni, päästämättä minua hetkeksikään silmistään.

Oho.

Terapiareissu meni ihan hyvin. Kerroin terapeutille siitä että syön nykyisin tosi vähän. Vatsani kurisi armottomasti koko session ajan. Ja hän KANNUSTI laihduttamaan. Ammattitaito hoi. Jo olisi silläkin akalla eri ääni kellossa jos olisin alipainoinen!

Meinasin pyörtyä kun kävelin keskustassa jonkin aikaa, varmaan ihan nestehukasta ja alhaisesta verensokerista johtuen. Söin pienen savulohisalaatin, ihan vain äidin mieliksi. Olisin halunnut olla vielä syömättä. Tuntui niin hyvältä kun huimasi ja heikotti. Jotenkin siitä tiedän, että onnistun jossain. Plus, se tunne vastasi kevyttä humalatilaa, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Ja sehän nyt tiedetään miten paljon mä tykkään olla humalassa. :D

Mutta siis, vihdoinkin tuntuu että olen menossa oikeaan suuntaan. Ennen en ole koskaan saanut noin jumalatonta heikotusta nälän takia, enkä voinut pahoin kun haistoin arnold'sin donitsit. Tuntuu että olen astumassa anoreksian karun kauniille polulle, saamassa itsekurini takaisin. Tuntuu ihanalta.

Pari kuvaa ja randomiutta

Haluaisin solisluuni näkyvämmiksi. Ja käsivarretkin on ihan valtavat. Mutta voi viturallaa, kyllä mä onnistun vielä kutistumaan!

Jotenkin kauheen random olo ja tekee mieli kirjoittaa vaikka ei oo mitään sen kummempaa sanottavaakaan. Hanurista.

Aamu

Juotu pari kuppia kahvia maidolla ja sokerilla, ja syöty yksi kiivi. :) Muuta en sitten ajatellutkaan syödä ennen kuin lähden Helsinkiin terapiaan ja tapaan äidin kaupungilla. Se todennäköisesti raahaa mut taas syömään jotain. Toivottavasti edes salaattia tai kana-maissikeittoa jos kiinalaiseen mennään.

Ajattelin lähteä kohta käymään kirjastossa, lainaamaan Kira Poutasen kirjan Ihana Meri. On ollut niin pitkään tarkoitus lukea se mutta en ole saanut aikaiseksi.

Jotenkin mulla on tosi hyvä fiilis tästä päivästä. Tuntuu että mikään ei voisi mennä pieleen!

Voi jösses

Anteeksi että on ollut niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. :(

Lihoin tuossa jokin aika sitten melko reippaasti, kiitos alkoholin ja parantumisyrityksen, mutta vitut. Olen nyt laihtunut siitä isoimmasta painosta kolme kiloa, mikä on ihan jees. Pari viikkoa vetänyt ihan ongelmitta reippaasti alle 1000 kalorin, ja helvetin tyytyväinen siihen. Oksentanut olen kerran.

Juuri nyt minulle on ihan sama mitä joudun tekemään - kunhan sitä painoa tippuu!